Olen yrittäjän vaimo, kuuden lapsen äiti, yhden miniän ja kahden vävypojan anoppi ja kahdeksan lapsen mummu.

Minun uskoni oli ollut lapsuudesta lähtien sitä, että rukoilin iltarukouksen ja kiitin tai pyysin Taivaan Isältä apua. Voi sanoa, että silloinkin minä hapuilin kohti Jumalaa, sillä koko ajan minä jotenkin ajattelin, että Hän on totta, vaikkakin minulle etäinen. 

Sitten alkoi vuosien jakso, jolloin menetin läheisiä, perheenjäsenille tuli sairauksia ja elämääni monenlaista ahdistusta. Kun tuli vielä yksi iso koettelemus, niin minä luovutin. Omat voimat loppuivat kokonaan.

Minun rukoukseni muuttui pitkin päivää toistuvaksi huokailuksi: ”Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä.”

Ja Hän armahti. Vähän kerrassaan aloin saada lohdutusta ja elämääni tuli aivan uudenlaista toivoa. Pikkuhiljaa aavistelin yhä vahvemmin, että Jeesus auttaa minua, parantaa haavojani, vapahtaa ja luo uuttakin. Näin löysin myös Isän, jolle minä olen rakas ja arvokas. Isän, jonka rakkautta minä en voi – eikä minun tarvitsekaan – ansaita omilla teoillani.

        Mikä on muuttunut? Kaikki – ja ei mikään. 

Suurin muutos on se, että tunnen nyt aidosti eläväni omaa elämääni. Joihinkin asioihin olen saanut ihmeellisen avun. Sydämessäni on iloa ja levollisuutta. Avioliitossamme on aivan uudenlaista rakkautta ja kunnioitusta. 

Minulla on edelleen pieniä harmeja ja suuria vaikeuksiakin, joiden kohdalla Jumala tuntuu vaikenevan. Minä teen yhä virheitä ja epäonnistun, sillä olen pieni, heikko ja pysyn syntisenä. Mutta nyt minulla on – Jeesuksen tähden – suora yhteys Isään. Isään, joka on luvannut kuulla rukoukseni ja vastata niihin omalla tavallaan ja oman aikataulunsa mukaisesti. Isään, joka on uskollinen: ei muutu, ei peru lupauksiaan eikä milloinkaan hylkää.

Pekka Simojoen ”Hymnissä” kysellään: 

”Katsooko Hän vielä ikkunastaan, vain nähdäkseen yhden eksyneen? Tietääkö Hän kuinka kaiken tuhlaan? Huomaako sen, kuinka harhailen?”

Minä vastaan: “Kyllä.” Nyt tiedän, että Isä odotti koko ajan kärsivällisesti minua. Ja “Kyllä”: Hän katsoo yhä ikkunastaan ja odottaa – myös sinua.

Kiitos, kun luit tarinani. 

Tämän tarinan kertomisen jälkeen aloin kirjoitella arkisia rukouksia, joita julkaistaan Kangasniemen seurakunnan Facebook-sivulla. Näistä rukouksista on nyt koottu myös kirja: 

Päivi Kettunen; 

Arjen rukouksia aamuun ja iltaan: 

Lempeään läsnäoloosi (Päivä 2022)  

Löydät minut myös Instagramista, jossa jaan pieniä rukouksia @lempeitasanoja -tililläni. 

Ihmeelliset ovat Jumalan tiet! 

Tyhjyyden ja koettelemusten kautta Jumala kutsui minua takaisin, tulemaan kohti sitä, joksi minut on luotu.

Minkälainen sinun tilanteesi on tällä hetkellä?

Oletko käynyt tai käymässä läpi jotakin samanlaista? 

Tuntuuko Sinusta, että elämä on tyhjää ja sinultakin puuttuu jotakin?

Olisi hienoa saada sinulta alla olevan linkin kautta viesti! Ilahdun kokaisesta yhteydenootosta. 

Lämmöllä, Päivi