Nuorena olin tunnollinen nuori mies. Minusta oli moneen ja minä suostuin moneen. Olin luottamusoppilas. Olin yksinlaulaja. Olin koulun oppilaskunnan hallituksen jäsen. Olin runopoika. Olin runonlausuja. Puhuja. Mutta.

Monesta roolista nautinkin. Tein niitä ilolla ja riemulla. Mutta oli myös aikoja, jolloin minulla oli liikaa. Silloin en osannut sanoa ei.

Tuletko puhumaan? Tuletko laulamaan? Tekisitkö oppilaskunnan hallituksen lausunnon? Tuntui, että minusta pidettiin. Kun tein. Pidettiin siksi.

Monessa olin mukana ja tein paljon. Ja kun tekee paljon, väsyy paljon. Ja kun väsyy paljon, tekee virheitä. Niin minäkin. Ja minä häpesin niitä. Illalla sängyssä häpesin ja korvani punoittivat. Kunpa kukaan ei saisi tietää.

Lopullinen suunnitelma – kuoleman polku

Lopulta tilanne tuntui kestämättömän rankalta. Ajauduin tilanteeseen, jossa minulla oli lopullinen suunnitelma: jos joku osaa mainita pahimmat virheeni koulun käytävillä, minulla on 60 minuuttia elinaikaa.

• 20 minuuttia kotimatkaan polkupyörällä, matkaa 3 kilometriä.
• 10 minuuttia tarpeellisten lääkkeiden ja viinan löytämiseen kotoa.
• 15 minuuttia kotini kulmalta lähtevää kuolemanpolkua kulkemiseen niin pitkälle, ettei koirantaluttajat löydä minua
• loppu, odottelua.

ELÄMÄPOLKU AVAUTUU

Rippikouluni oli ehkä pahinta laatua: Talvirippikoulu, jossa oli pahimmat rakkarit ja se epäsuosituin pappi kaikista. Kyllä siellä remuttiinkin. Minä, kilttinä nuorena, sain oman huoneen. Tai kukaan ei halunnut samaan huoneeseen minun kanssani.

Rippikoulutunnit oli puuduttavia. Joka tunnin päätteeksi rippikoulupappi lauloi yksitoikkoista laulua. En muista enää sävelmää enkä oikeita sanoja, mutta viesti oli selvä: Sinun teoillasi ei ole merkitystä. Jeesus on armahtanut sinut niistä huolimatta.

Illalla, yksin omassa huoneessani, laverilla maatessani muistan, miten tuo laulu pyöri päässäni. Teoillasi ei ole merkitystä. Päätin, että tämä sanoma on minun elämäni perusta. Jeesus on armahtanut minut kaikesta huolimatta.

Tuo hetki avasi minulle elämän ilon ja valon. Huomasin, että elämä on annettu nautittavaksi. Minä saan vapaasti hengittää ilman häpeää. Anteeksiantamus koskee minua kokonaan, syvimpiä salaisuuksiani myöten.

Huomasin, että se polku kotimme kulmalla, joka oli aiemmin ollut kuoleman polku, oli nyt täynnä elämää, laulavia lintuja ja vapautta hengittää, levätä. Siitä oli tullut elämän polku.

ARMOSTA LAULAJA

Minusta tuli ensin diakoni ja sitten pappi. Nyt olen kiertävä evankelista ja laulaja. Laulan sydämeni kyllyydestä, siitä armosta, jonka sydämeni on kokenut. Laulan vapaudesta ja taivaasta. Ja nautin elämästä.

Kutsun sinut vapauteen. “Vapauteen Kristus meidät vapautti!” Gal. 5:1 Jos sinulla on kysyttävää, lähetä minulle viestiä. Jeesus kutsuu myös sinua tähän vapauteen.