Jotkut sanovat, että helppohan se on uskoa kun olet pappi. Olen vastannut, että Jumalan edessä siitä ei taida olla hyötyä. Kuvittelen, että Jumala tuumii: Vai että pappi. No katsotaanpas sitten vähän tarkemmin. Siinä sitä ollaan!

Läpi elämän olen jakanut ulkopuolisuuden kokemusta. Olen tullut papinvirkaan niin sanotusti ulkopuolelta leirin. Tämä tarkoittaa, ettei kotona vaikuttanut mikään erityinen herätysliike tai uskonnollinen aktiivisuus. Paitsi että äiti hyräili askareita tehdessään. Ja isä oli työssään – metsässä, tehtaassa, pelloilla, hevosia kengittämässä. Siinä ovat myös uskovan ihmisen ainekset minulle. Laulu ja musiikki ovat sielun puhetta! Jumala on turvallinen mutta töissä kodin ulkopuolella eli hiukan puhumaton ja kaukainen.

Kirjoitan tälle palstalle, koska olen havahtunut elämänkaaren mietiskelyyn. En oikeastaan tuumi, että olisi aika ennen uskoontuloa ja sen jälkeen. Olen havahtunut katselemaan elämänkaarta siitä näkökulmasta, että Jumalalla on monissa kohdin sormensa pelissä, vaikken sitä ole tajunnut. Näitä tilanteita ovat koetut vastoinkäymiset.

Osa vastoinkäymisistä on helppoja puhuttaviksi ja osa taas sellaisia, joista ei voi puhua ja joihin ei ole tuntunut liittyvän ainakaan mitään Jumalaan viittaavaa eikä edes hyvää. Toisin sanoen siis …no niistä mahdollisesti myöhemmin. Palaan tässä vielä varhaiseen kuvaan uskosta.

Ehkä varhaisimmat kokemukset ovat pimeään pakkasyöhön ja tähtitaivaaseen liittyviä huikeita kokemuksia suuresta kaikkeudesta ja pienestä ihmisestä. Se oli uskon alkuihmettelyä Järventauksen pikkukylässä. Silloinen niukka lukutarjonta ohjasi myös Raamatun äärelle.

Nuoruuden vuosina ihmettelin Jeesusta. Kokemukseni oli, että hänessä on jotain ainutlaatuisen ehdotonta, selkeää, yhtä aikaa nöyrää ja voimakasta. Pulmana oli, etten löytänyt hänen edustajistaan sellaista ihmistä, joka olisi kelvannut vaatimuksiini eli mielikuvaani Jeesuksesta.

Hyvä niin. Se on ollut minun tietäni. Toivon, että havahtuisimme huomaamaan Jumalan läsnäolon elämämme vaiheissa – sekä hyvissä että vaikeissa. Ja että löytäisimme Jeesuksen ja ymmärtäisimme, ettei kukaan meistä saa häntä pakettiin. Voimme vain viitata häneen ja nöyrästi kasvaa häneen luottavina ihmisinä. Tällä polulla tahdon olla.