Olen kotoisin Keuruulta, jossa ei ole vieläkään Rossoa. Pienet on piirit siis. Olen totuuden etsijä, kouluaikana ärsyttävyyteen asti. Yritin filosofiasta etsiä totuutta sillä seurauksella, etten ollut varma edes omasta olemassaolostani lukioikäisenä. Kiitos Matrix-elokuvan.

Onneksi minulla oli pari uskovaa ystävää ja rohkeutta liian vähän, että olisin tehnyt mitään dramaattista itselleni. Päätin totuuden etsinnän vain olla. 

Nämä ystävät houkuttelivat kristinuskoon jo rippikouluaikaan. Toinen tarjosi karkkia sillä ajatuksella, että kerää tulisia hiiliä päälleni ja keskusteltiin paljon. Toisen kanssa kirjoiteltiin kirjeitä, koska hän asui kauempana. 

Sitten tuli ilta, jossa tämä kirjeiden kirjoittaja kutsui nykyisen miehensä synttäreihin. Olin jo opiskelemassa silloin. Illan aikana asia johti toiseen, kolmanteen ja niin edelleen. Huomasin istuvani vapaaseurakunnassa ja sinä iltana tapaamani henkilö kysyi minulta haluanko tulla uskoon. Jotenkin niin se meni. Ajattelin: "Ei se ota, jos ei annakaan". Sitten rukoilin perässä toistaen. Yhtäkkiä ja täysin yllättäin Jeesus vastasi minulle antamalla rauhan sydämeen, jollaista en ollut koskaan tuntenut. Jälkikäteen olen kuvannut että tuntui kuin kultainen pala olisi laitettu mun maailmankuvan palapeliin. Kaikki selkeni minulle. Totuus ei ole oppi tai todeksi todistettu väite vaan persoona, Jeesus Kristus. 

Enää ei vaivaa olemattomuuden sietämätön keveys. Minä olen suuri ihme.