Olen Jaakko Pirttiaho Kangasniemeltä; puun alle jäänyt entinen poliisi. Nykyään teen hengellistä työtä Suomen Raamattuopistolla. Olen kahden pienen pojan isä.

Minä tulin uskoon ensimmäisen kerran viisivuotiaana Helsingissä suuressa evankeliointitapahtumassa. Kun puhuja pyysi niitä tulemaan eteen, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle, niin pieni Jaakko-poika lähti paikaltaan.

Menin kuusitoistavuotiaana nuorisopäiville kaverin pyynnöstä – hyvännäköiset tytöt mielessäni. Siellä vanhempi miespuhuja toivotti tervetulleeksi Isän kotiin Jeesuksen luokse. Koin, että juuri tätä olin kaivannut koko elämäni: pääsyä Isän luokse.

Hyvin nopeasti uskoni muuttui suorittamiseksi. Sitten onneksi sain käsiini Martti Lutherin kirjan  Kristityn vapaudesta. Tämän luettuani aloin ymmärtää, että Jumala haluaakin kutsua meidät iloon ja vapauteen, elävään yhteyteen kanssaan. Oli valtava helpotus oivaltaa, että usko onkin tosi hyvä juttu ja iloinen asia!

Särkymisestä..

Jumalalla on meille eriskummallisia paradoksaalisia teitä. Uskovan elämä on tavallista ihmisen elämää: sekoitus iloa, toivoa ja luottamusta; kärsimystä, pettymisiä ja pelkoja;  rauhaa, turvallisuutta ja terveyttä; vastoinkäymisiä, eroja ja sairauksia; ahdistusta ja onnea. Minäkin olen joutunut huomaamaan, etten pysty pitämään kaikkia lankoja käsissäni. Ja silloin, kun olen luullut menettäneeni elämäni, niin olenkin pudonnut suoraan rakastavan Jumalan käsivarsille. Samalla olen saanut oppia tuntemaan Häntä todellisena Jumalana.

Jäin myrskyssä kaatuvan puun alle. Selkäytimeni vaurioitui ja rankani katkesi. Olen kokenut myös monenlaisia ahdistuksia ja särkymisiä.  Kuitenkin näissä on toteutunut se, että menettäessään saa ja kadottaessaan löytää. Jollakin merkillisellä tavalla on löytynyt yhä rikkaampi elämä.

Kristinusko ei ole "huu-haata". Olen kokenut sen, että on olemassa elävä Jumala, joka välittää, rakastaa ja ikävöi ihmistä. Sinuakin. Hän haluaa tulla ihmisen arkeen mukaan. Myös sinun.

"Ihmisen on mahdotonta antaa Jumalalle enemmän kuin Hän antaa ihmiselle. Vaikka antaisin Hänelle kaiken, mikä minussa on arvokasta, Hän keksii keinon antaa minulle takaisin paljon enemmän kuin minä annoin."

– Charles Spurgeon