Aloitanpas negatiivisella 

Olen tosi huono small talkissa! Ehkä se on tullut 'äidinmaidon' mukana tai on osa persoonaani, mutta kaikista ihaninta ihmisten kohtaamisissa on minusta se, kun pääsee puhumaan asioista aidosti ja syvällisesti. Toivon siis, että tarinani jakaminen täällä voisi olla väylä joihinkin uusiin aitoihin kohtaamisiin, vaikka se tapahtuisikin sitten kirjaimina ruudulla ja netin välityksellä.

Taustaa

Kasvoin ihan 'tavallisessa' pohjois-suomalaisessa kodissa ja sain elää monella tapaa tasapainoisen ja turvallisen lapsuuden. Meillä ei paljoa käyty kirkossa tai pidetty yllä uskonasioita, mutta 13-vuotiaana aloin etsiä vastauksia Isoihin Kysymyksiin elämän tarkoituksesta ja Jumalan olemassaolosta – ja toisaalla maistella  joidenkin kavereiden kanssa niin alkoholia kuin tupakkaakin. Noihin aikoihin hyvä ystäväni kertoi minulle "antaneensa elämänsä Jeesukselle" (minkä merkitystä en aluksi ymmärtänyt ollenkaan) ja kutsui mukaan uuteen nuorten Raamattupiiriin. Jonkin ajan kuluttua uskaltauduin mukaan raamikseen, jossa luettiin Johanneksen evankeliumia ja tutustuin ensimmäistä kertaa Raamatun väitteisiin Jeesuksesta. Hiljalleen 'Jumala-asiat' alkoivat avautua ja ymmärsin, että minulla ei ollutkaan kaikki kunnossa, mutta Jeesuksella oli – minun puolestani. Kuitenkin kaiken ollessa niin uutta en ollut varma voisinko luottaa koko elämäni Jumalan varaan. Niinpä melko lapsellisesti kerroin Jumalalle, että antaisin hänelle vuoden aikaa 'todistaa' olemassaolonsa minulle. Siitä on nyt kulunut yli 25 vuotta!

Vuosien aikana Jumala on osoittanut olevansa elämäni perusta silloinkin kun kaikelta muulta on tuntunut tipahtavan pohja pois. Kuten kaikilla, elämään mahtuu ylä- ja alamäkiä ja viimeisen kymmenen vuoden aikaan omaani on kuulunut joitakin varsin haastavia alamäkiä; useita sairauksia, ikävää ja menetyksiä. Erään erityisen vaikealta tuntuvan menetyssarjan keskellä koin Jumalan hylänneen minut ja unohtaneen lupauksensa. Se oli niin elämää kuin uskoakin horjuttavaa aikaa. Hitaasti ja armollisesti hän on kuitenkin näyttänyt olevansa sama Jumala kuin 25 vuotta – ja 2000 vuotta – sitten, ja että Jeesuksen maanpäällisen kärsimyksen kautta Jumala tietää ja tuntee kipumme. 

Eheytymistä

Yksi sisäinen kamppailu elämässäni on (ollut) vahva häpeän tunteen läsnäolo. On ollut vaikea kokea oloani rakastetuksi ja hyväksytyksi ja häpeän viitta on painanut harteillani miltei niin kauan kuin muistan. Mutta tätäkin kanvasta Jumala on maalaamassa uudeksi – tuomalla häpeän tilalle hyväksynnän, anteeksiannon ja osoittamalla rakkauttaan monin eri tavoin; läheisten, luonnon, kauneuden… mutta ennenkaikkea uudeksitekevän Sanansa kautta. Olen löytänyt Jumalasta Luojan, joka luo kaikenaikaa uutta, osaa yllättää vaikeuksienkin keskellä.

Maailman ääriin

Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan. Niinpä päätän tarinaani siihen, että tämä pohjoisen tyttö on muutaman mutkan kautta päätynyt Eteläiseen Afrikkaan, jossa olen asunut jo kohta 17 vuotta. Olen kiitollinen miehestä, joka on aviopuolison lisäksi myös paras ystäväni sekä elävä esimerkki aidosta, ansiottomasta, rakkaudesta. Monen sydäntäsärkevän vuoden jälkeen perheeseemme tuli ihana tyttö, joka on nyt kuusivuotias.  

Lopetanko positiiviseen?

Oletko sinä koskaan saanut pohtia tai punnita Raamatun väitteitä Jumalasta? Laita viestiä, jos haluat kuulla lisää Jumalan tarinasta ja kertoa minulle omastasi. Puhutaan niitä syvällisempiä.