Olenko minä arvokas? Voiko joku rakastaa minua sellaisena kuin olen? Nämä ovat olleet elämäni keskeisimpiä kysymyksiä. Lapsena ja nuorena minun oli hankala ystävystyä muiden kanssa. Minulla oli muutamia kavereita, mutta kärsin myös kiusaamisesta ja tulin usein torjutuksi. Ajattelin, että minun tarvitsee olla toisenlainen, jotta tulisin hyväksytyksi. Vähä vähältä muutuin spontaanista ja räiskyvästä lapsesta vetäytyneeksi, hiljaiseksi ja äärettömän suorituskeskeiseksi nuoreksi. Mittasin omaa arvoani koearvosanojen kautta ja jos epäonnistuin, maailmani tuntui romahtavan. Rankaisin itse itseäni aina ankarammin kuin kukaan muu. Pelkonani oli se, että jos paljastan todellisen luonteeni, minut hylätään.

Käännekohta suorittamispakossa tapahtui ylioppilaskirjoitusten aikaan. Olin opiskellut tunnollisesti joka päivä heinäkuun alusta maaliskuuhun asti. Minulle ei riittänyt tavallinen opetusmateriaali, vaan saatoin lukea useampaa eri kirjasarjaa yhtäaikaisesti varmistaakseni, ettei mitään jää huomaamatta. Etten vain epäonnistu. Psykologian kirjoituksia edeltävänä iltana ollessani suihkussa valahdin yhtäkkiä lattialle enkä kyennyt enää nousemaan ylös. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa.  

Siinä hetkessä koin Jumalan puhuvan minulle. Ymmärsin, että Jumala rakastaa minua aivan mielettömän paljon juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse yrittää olla joku muu tai ansaita arvoani. Hänelle minä olen arvokas ja tärkeä vaikka epäonnistuisinkin. Sisimpääni laskeutui rauha. Itkin väsymyksestä ja ilosta. Tuntui kuin vuosien taakat olisivat päässeet ulos siinä hetkessä.

Tästä hetkestä on kulunut aikaa nyt viisi vuotta. Jokainen päivä on ollut opettelua kohti vapaampaa ja aidompaa elämää. Nykyään osaan jo puhua ääneen epäonnistumisistani, peloistani ja ajatuksistani pelkäämättä sitä, että ne karkottavat pois ihmiset ympäriltäni. Olen oppinut ottamaan kontaktia ihmisiin pelkäämättä torjumista. Ja vaikka edelleen aika ajoin vanhat ajatukset arvottomuudesta nostavat päätään, minulla on varmuus siitä, että Jumala rakastaa minua. Se kantaa vaikeissakin hetkissä ja antaa voimaa elää elämää eteenpäin.