Olen syntynyt Kangasniemen Kutemajärven Ylenlahdessa 60-luvun alussa. Sain vanhempien toimesta kristillisen kasvatuksen, mutta en aivopesua. Olen toiminut kotitilallani viimeiset vuosikymmenet luomuviljelijänä.

Minulla on vaimo ja neljä mukavaa poikaa, osalla pojista on myöskin omia perheitä. Olen saanut tulla kolmen lapsen papaksi myöskin.

Rippikoulussa isoset kertoivat uskostaan ja se sai minut miettimään omaa suhdettani Jumalaan. Pohdin, että olenkohan ”lintu vai kala”. Sinä syksynä vuonna -76 lisäsin iltarukoukseeni liiteosiona pyynnön Jumalalle, että hoitaisi tuon epäselvän asian kuntoon. Niin tapahtuikin kun 13.9. pidetyssä Eija Merilän konserttitilaisuudessa sain selventää välini Jumalan kanssa. Tuo ilta oli monella tavalla merkittävä minulle ja muistan sen hyvin vieläkin. Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Vuonna 2016 heinäkuussa sain imusolmukesyöpä-diaknoosin. Väitän, että tuollainen tieto ei jätä kylmäksi ketään. Usko Jumalaan oli kovaa valuuttaa noinakin aikoina ja seurakuntayhteyden merkitys valkeni viimeistään silloin. Kylillä kuleksiessa saattoi joku puolituttu vastaan tullessa kertoa rukoilleensa puolestani. Sellainen tieto oli aina rohkaisevaa kuultavaa. Sanoinkin joskus, että elekee veikkosila niin kovasti rukkoelko, ku tässä tulloo ylikunnon vuara ja ohan teilä muitakkii aeheita rukkoeltavaks.

Eipähän ollu vielä eräpäivä käsillä, kun rukousten ja hoitojen yhteisvaikutuksilla siitä selvisin.

Monet ajattelee, että uskovan elämä on ihan nynnyilyä? Päinvastoin, usko antaa järkevän vastauksen meidän olemassaoloon ja elävä yhteys Luojaamme perusturvan. Ei ole tarvinnut VAIN KÄDET RISTISSÄ istua kiikkustuolissakaan.

Jos mietit, onko Jumalaa edes olemassa, niin haasta Hänet. Pyydä Häntä osoittamaan itsensä tavalla tai toisella, niin uskon, että Hän sen tekee.

Taivoittena on Taivaan kultakaduille päästä polttamaan kumia.

Siunausta elämääsi!  terv. Ilkka