Isäni kuoli kun olin 12-vuotias – Isäni kuoli kun olin 12-vuotias – ja kaikki muuttui. Suru oli suuri. Äitini ja pikkusiskoni kanssa jatkoimme elämää. Kaikki me yritimme selvitä omalla tavallamme ja jotenkin jäin yksin suruni kanssa.

Alkoholista tuli lohduttajani jo varhain. Löysin tieni  nyrkkeilysalille ja valmentajasta tuli minulle tärkeä isähahmo. Salin tunnelma teki vaikutuksen.  Löysin tavan purkaa tuskaani ja olin tunnollinen harjoittelija. Menestyksen myötä  heikko itsetuntoni ja arkuuteni lieveni. Kahden miesten Suomenmestaruuden jälkeen urani loppui jo 21-vuotiaana. Olin palanut loppuun työn, urheilun ja railakkaan elämän myötä. Alkoholin hallintakyvyn olin menettänyt jo 17-vuotiaana.

Tyhjyys ja levottomuus ajoivat etsimään onnea kaikkialta. Mikään ei kuitenkaan riittänyt. Pelko menettämisestä sai karttamaan kaikkea vastuuta ja sitoutumista. Olin pelkuri, vaikka olin nyrkkeilijä. Pelkäsin rakkautta, koska siinä oli riski menettämisestä.

Lopulta kuitenkin avioiduin ja tulin isäksi. Alkoholin käyttöä en kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Jätin rakkaimpani useita kertoja ja lähdin reissuilleni.Rupesin vihaamaan itseäni entistä enemmän. Tahdonvoimani ei riittänyt. Kaikki päätökseni oli tyhjää puhetta.

Tuli kuitenkin päivä jolloin jouduin selkä seinää vasten. Ei ollut enää pakopaikkaa. Menettäisin muuten kaiken. Antautuminen oli pahinta mitä tiesin. Ainakin luulin niin. Tunnustin voimattomuuteni elämääni  nähden. Jumala kosketti minua silloin ja antoi halun raittiuteen. Tämä tapahtui v-2000 elokuussa.

Pian huomasin, että pelkkä raittius ei riittänyt.  Tunsin että olen hengellisesti kuin kuollut ja tosi likainen. Syvin kaipaukseni oli saada anteeksi. En kuvitellut sen olevan mahdollista mutta, olin väsynyt pelkäämään. Sellaista persoonaa ei mielestäni ollut olemassa, joka voisi rakastaa kaltaistani ihmistä jos todella näkisi sisimpääni. Olin muuten jälleen väärässä. Jeesus on juuri tuollainen persoona.

Hän tuli etsimään syntisiä, joista minä olin suurin. Hän tuli etsimään sitä, joka oli kadonnut ja antamaan  yltäkylläisen elämän. Sain kuulla Evankeliumin Vapahtajan ristin kuolemasta, ylösnousemuksesta – ja tunsin, että Hän elää.

Annoin elämäni Jeesukselle oltuani 1.5 vuotta raittiina. Käsitin, etten voisi pelastua elämällä pelkästään hyvää elämää. Olisin silti syntinen ja matkalla kadotukseen ilman Jeesusta.

Tämä tapahtui Nastolan Helluntaiseurakunnassa, josta tuli myös hengellinen kotini. Uskovien kasteen jälkeen täytyin voimallisesti Pyhällä Hengellä ja sain puolustajan, jota olin koko elämäni kaivannut. En ollut enää yksin.

Tuntui niin upealta  antaa anteeksi kaikille ja – mikä vaikeinta – myös itselleni. Tämä ei tapahtunut hetkessä. Jeesuksen kanssa olen selvinnyt vaikeiden päivien läpi. Hänen voimansa eikä armonsa ole loppunut. Perheeni sain pitää ja meille syntyi toinenkin ihana tyttö v-2003. Olen tänään onnellinen mies. 

Uskalla ystävä sinäkin olla rohkea ja ota vastaan Jeesus! Anna Hänen pestä sinut puhtaaksi. Hän tulee tekemään sen enemmän kuin mielellään. Aamen.