Minun nimeni on Seppo. Tarinani alkaa oikeastaan 7.10.1991. Olin silloin työmatkalla menossa Hämeenlinnaan. Minua vastaan tuli ohittava ajoneuvo kahdeksankympin alueella. Seurauksena oli nokkakolari. Vammauduin aika pahasti, tuli kallonmurtuma vasemmalle puolelle, vasemman silmän näköhermo vammautui, näköä lähti paljon, tuli aivovamma ja puolitoista vuotta kolarista alkoi epilepsia. Vammauduin vain päästäni. Olin kahdeksan vuorokautta tajuton ja kuukauden verran palailin tähän maailmaan. Mitään särkyjä ja kipuja ei ole, ei ollut kolarin jälkeenkään. Kuolema lienee ollut aika lähellä.

Minulla on muistaminen toisinaan hieman vaikeata. Kolarin jälkeen olin puheterapiassa, kallonmurtuman ansiosta tai syystä naama oli hieman vino. Puheen tuottaminen oli hieman vaikeata. Nykyään ulkomuodostani ei näy mitään vammautumisestani.

Minua hirvitti kun sain sairaslomaa vuoden 1992 loppuun. Olin kai niin työorientoitunut. Sairasloma sitten lyheni toukokuun loppuun ja palasin takaisin entisiin töihini pääesikuntaan. Olen koulutukseltani insinööri ja työskentelin hankintaprojektissa. Ei niistä töistä oikein mitään tullut. Työkokeilu kesti kaksi- tai kolme kuukautta. Sairasloma jatkui sen jälkeen ja pääsin eläkkeelle vuodesta -93. Löysin monenlaista vapaaehtoistyötä. Olin lautamiehenä ja Vammaisneuvoston puheenjohtajana kahdeksan vuotta. Muutaman vammaisjärjestön jäsen ja niissä muutamissa puheenjohtaja. Lähisuhdesovittelija ja keski - Uudenmaan yhdistysverkoston puheenjohtaja kolmisen vuotta.

Asuin kolarini aikoina Järvenpäässä. Kuljin siellä ja ihmettelin, että kuinkas Sepolle kävi tällainen juttu. Siellä pikkuhiljaa löysin Jumalan. Siitä on jotain kahdeksisen vuotta aikaa. Minulla ei ollut mitään erikoista tilannetta tai syytä, että löysin Jeesuksen. Oloni vain tuntu kovin tyhjältä. Paha autokolari on varmasti ollut syynä Jumalan ja Jeesuksen löytämiseen. Kävin Jumalanpalveluksissa ja Tuomasmessuissa ja muissa kirkon tilaisuuksissa. Minulla oli hyvin levollinen olo. Löysin paljon uusia tuttavuuksia.

Olen mennyt kihloihin kesällä 2015 ihanan naisen kanssa. Minulla on kolme ihanaa tytärtä edellisestä avioliitosta. Nykyään toimin Espoossa. Olen luopunut aikaisemmista vapaaehtoistöistä. Espoossa olen kirkkoväärtinä messuissa ja Tuomasmessuissa, laulan kolmessa kuorossa ja palauttelen englanninkielen taitoja takaisin muistiini. Kuoroilla on hieman vipinää näin vuoden lopussa. Laulamme joululauluja ja esiinnymme kirkossa kuoroina. Laulaminen on mielenkiintoinen harrastus. Tapaa uusia henkilöitä harrastuksen parissa.

En ole koskaan hävennyt tätä kohtaloani. Voin kertoa tapauksestani muille ihmisille. Näillä eväillä mennään, olisi voinut käydä huonomminkin.