Mietin pitkään miten kertoisin näin suuren tarinan vain kolmessa minuutissa. Voisin erilaisia todistuksia jakaa monen tunnin edestä. Jumala on ollut niin ihmeellinen ja hyvä, että todistuksia on parinkymmenen vuoden aikana ehtinyt kertyä vino pino. 

Kolme minuuttia on liian lyhyt aika jakaa, mutta halusin sen kertoa, koska ei olisi ollut mitään toivoa tai tietä ulos yhdestä elämäni vaikeimmista haasteista, ellei Jumala olisi todellinen ja luotettava. Hän on luvannut pelastaa (vaikeuksistakin), silloin kun luotamme häneen. 

Jopa uskovana elämä voi joskus ajautua täysin raiteiltaan. Minä olin uskova ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka kohdistui syvänä ja ihmisen kokonaan valtaavana vihana aviomiestäni kohtaan. On hurjaa miten paljon ihminen kykeneekään vihaamaan ja kuinka vaarallista se on. Ulkoisesti ja julkisesti olin edelleen oma itseni. Piilotin sisäisen vihan sisälleni ja se tuli monesti näkyviin vain kotona miehelleni. En kyennyt itsekään tunnistamaan itseäni sellaisina hetkinä. 

Ainoa asia, joka piti minut ns. turvassa kammottavilta teoilta (avioero, murha), oli Jumalan Sana (älä tapa ja Jumala vihaa avioeroa). Vaikka kaikki minussa huusi näitä totuuksia vastaan, olin päättänyt uskoa muutaman tosiasian:

1. Jumala on aina hyvä ja minun kanssani

2. Jos Jumala on AINA hyvä, niin hän on kauheimmissakin elämäni vaiheissa kanssani, eikä hylkäisi minua. Vaikka ei hän kaikkia tekojani hyväksynytkään.

3. Jos avioliitto on Jumalan keksimä ja hän on sanonut siunaavansa sen, niin sen täytyy tulla jotenkin ilmi…jossain vaiheessa.

4. Jumala on ihmeitä tekevä Jumala. Tehköön siis ihmeen ja auttakoon. (minä suostuin nöyrtymään)

En silti nähnyt ulospääsyä. Olin täysin toivoton ja neuvoton. Olin kuitenkin päätynyt näiden tosiasioiden siivittämänä hylätä murha ajatukseni ja avioero aikeeni. Päädyin pisteeseen, jossa sanoin toivottomana miehelleni, että otan lapset, muutan äitini luo, enkä koskaan enää tahdo nähdäkään häntä. Sanoin vielä perään, että avioeroa en aio ottaa, koska se ei olisi oikein, mutta nähdään ehkä 15 vuoden kuluttua.

Jollakin ihmeellä mieheni ylipuhui minut jäämään kotiin sanoen, että pari viikkoa joutuisin häntä sietämään, mutta sen jälkeen saisin kuukauden olla hänestä erossa, hänen matkustaessaan ulkomaille työmatkalle. 

Lähes kuukauden söin vain suklaakeksejä ja maitoa, en tehnyt ruokaa, siivonnut tai nähnyt ihmisiä. Olin tyytyväinen ja sain hengähtää. Vietin aikaa Jumalalle jutellen..Monesti napisin hänelle, mutta ristiriitaista oli silti, että halusin ajatuksissani silti viettää aikaa hänen kanssaan. Tosin välttelin henkilökohtaista kohtaamista ja avioliitto asioita..Pohdin vain opillisia kysymyksiä ja niitä juttelin Jumalalle.

Kuukauden loppupuolella oli hengellinen konferenssi viikonloppu, johon olin lupautunut seurakuntani kanssa menemään. En olisi halunnut, koska halusin vältellä ihmisiä ja henkilökohtaisia kysymyksiä. Paha oloni olisi voinut paljastua jollekin. Ylpeyteni ei kuitenkaan antanut periksi; olin luvannut mennä ja jos olisin perunut, vihani ja Jumalan sekä ihmisten kohtaamisen pakoilu olisi paljastunut. Konferenssi oli suuri tapahtuma ja siellä olin kyllä eri tilaisuuksissa mukana, mutta välttelin tuttujen tai muidenkin tuttavallisten ihmisten seuraa. Vauvan kanssa se oli helppoa hukkua massaan. Piilouduin siihen, että vauvaa piti hyssytellä, nukuttaa tai syöttää, tms. Huomioni siis meni siihen.

Jotakin ihmeellistä silti tapahtui tuon viikonlopun aikana. Jumala alkoi lempeästi kohdata minua henkilökohtaisesti. Ei mitenkään syyllistäen tai toruen, vaan äärimmäisellä rakkaudella ja armolla. Toisen konferenssi päivän päätteeksi Herra avasi silmäni ja parantuminen alkoi. Minä olin ollut ylpeä. Minä olin rikki. Minulla oli anteeksiantamattomuutta ja minun tuli uudistaa uskomuksiani identiteetistäni ja Jumalasta. 

Jumala vuodatti valtavan rakkautensa ja armonsa minuun, kun suostuin nöyrtymään sydämessäni hänen edessään. Sain antaa anteeksi itselleni, miehelleni (vaikkei hänessä syytä ollutkaan) ja sain anteeksiannon Jumalalta.

Konferenssin päätösiltaan mennessä Jumala oli eheyttänyt minun sydämeni niin valtavan perinpohjaisesti, että sain kokea (en vain tietää, vaan kokea) olevani päästä varpaisiin asti rakastunut mieheeni. En ollut koskaan aiemmin ollut yhtä rakastunut häneen. 

Sain kokea, että valtava varjo ja synkkyys oli pyyhitty kolmessa päivässä pois sydämeltäni ja näin ja ajattelin taas selkeästi. Itseasiassa jopa selkeämmin, kuin ennen. 

Häpeä oli pyyhitty pois sydämeltäni ja rakkaus astui tilalle.

Synti ja viha oli kahlinnut minua. Mutta tähän päivään mennessä Taivaan Isän ei ole tarvinnut minulle kertoa minun syntejäni. Missään kohden hän ei niiden kanssa osoittanut minua sormellaan. Synnintunto painoi viikonlopun aikana sydämeni murskaksi ja sain itse tunnustaa syntini ja päästä Jumalan armon takia niistä vapaaksi.

Voit kuvitella, kun Skypen kautta viikonlopun jälkeen kerroin miehelleni mitä oli tapahtunut ja tunnustin rakkauteni häneen…Hän heti huomasi selkeän eron minussa, mutta ei siltikään tahtonut uskoa pitkän vaikean ajan jälkeen tilanteen muuttuneen niin radikaalisti ja niin nopeasti. 

Luota kärsivällisesti Jeesukseen. Hän ON ihmeitä tekevä Jumala. Hän on luotettava ja hänen ohjeensa ja käskynsä ovat meidän parhaaksi. Minä sain lahjaksi maailman parhaan avioliiton, joka todella on Herran siunaama. Sinunkin elämäsi, avioliittosi, lapsesi, ovat Herran lahja sinulle. Hän siunaa ne, kun annat hänen sen tehdä.