Selkäni hajosi lokakuussa 2012. En enää päässyt ylös keittiön lattialta. Siksi selkäni leikattiin akuutisti ja näin halvaantumisen riski saatiin poistettua. Siitä alkoi kolme tai neljä kuukautta kestänyt ankarien kipujen aika. Tuona aikana en pystynyt lukemaan, kunnolla ajattelemaan tai nukkumaan. Lääkkeet eivät poistaneet hermokipuja.

Opettelin vähitellen kävelemään uudelleen. Ensimmäinen 70 metrin matka kotiovelta postilaatikolle ja takaisin vei aikaa, koska jokainen askel oli aseteltava erikseen ja kestettävä niihin liittyneet kivut. Päästyäni takaisin sohvalle tunsin itseni voittajaksi ja ajattelin tilani kohenevan vähitellen.

Toipumiseen liittyy aina hyviä ja huonoja hetkiä. Noin puolitoista kuukautta leikkauksesta minulla oli huono hetki. Tuskastuneena ajattelin:” Jumala sinä olet siinä ja minä tässä, eikö se riitä? Mä kun en pysty yhtään mihinkään” Mieleeni nousi ajatus:” Sehän just riittää.” Kipu ei tuossa hetkessä hävinnyt, mutta sain rauhan. Muistin jälleen, että Jumalan on kanssani aina tuntui miltä tuntui.

Jotain samaa olin saanut kokea vuosia aiemmin omalla rippileirilläni. Olin hetken yksin ja erilläni muista. Koin nuoren miehen ahdistusta, ulkopuolisuutta ja ehkä inhosinkin itseäni. Täysin yllättäen koin kuinka täytyin lämmöllä ja tajusin jonkun oikeasti rakastavan minua. Tuo joku oli ja on Jeesus. Hän rakastaa minuakin ja hyväksyy seuraansa tällaisenkin ihmisen. Hän on poistanut pelkojani ja auttanut minua hyväksymään itseni. Onnekseni lähdin Hänen jengiinsä mukaan. Jeesuksen kanssa olen saanut elää mielekästä, rosoista ja aitoa elämää.

Leikkauksen jälkeen tulevaisuuteni oli hämärän peitossa. Perheenä tiesimme olevamme vahvemmissa käsissä. Toisten esirukoukset varmaan kannattelivat meitä. Noiden hankalien päivien keskellä meillä oli myös tosi monia hyviä hetkiä, huumoria ja iloa. Tiedostin myös, ettei kaikki ole tässä. Tämän elämän jälkeen alkaa ikuisuus. On taivaan koti, jossa ei enää ole kipuja ja pelkoja. Tämä auttoi ja auttaa tänäänkin jaksamaan.

Minulla on edelleen lieviä kipuja, mutta pystyn tekemään täysipainoisesti työtä ja nukkumaankin. Saan kiertää kertomassa Jeesuksesta ja rohkaista toisia elämään reilusti kristittyinä. Jeesuksen kanssa eläminen ei ole pönötystä tai roolileikkejä, joissa esitämme hyvää ihmistä. Se on enemmänkin elämistä rakastettuina ihmisinä ja sitä että saamme laittaa tätä rakkautta eteenpäin toisille ihmisille.

Mottonani on:” Sillä mennään mitä on, sillä mitä ei ole ei voi mennä.” Minulla on Jeesus ja hänessä minulla on kaikki. Sinullakin voi olla… jos niin haluut.