Tulin uskoon vuonna 1988. Olin kyllä lapsesta lähtien uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, enkä missään vaiheessa suhtautunut uskon asioihin kielteisesti, vaikka 38 vuotta menikin muita polkuja kierrellessä. Nyt, kun olen eläkkeellä, niin elän uskoani todeksi palvelemalla lähes täysipäiväisesti sisaria ja veljiä, niin seurakunnassa kuin sen ulkopuolellakin.

Uskon myötä monet asiat elämässäni muuttuivat aivan ratkaisevasti. Ne asiat, joita olin tehnyt entisessä elämässäni, jäivät taakse. Sydämeeni tuli rauha. Elämänarvot muuttuivat pysyvästi.

Minä uskon Jeesukseen Kristukseen. Hän on minun Vapahtajani ja Pelastajani. Hän on sovittanut minun, ja kaikkien muidenkin, synnit Golgatan ristillä. Yhden lempilauluni sanat kuvailevat hyvin myös minun uskoani:

Lähde mulla ei oo tunteissa, eikä antimies ilossa.

Ääni yhä kuiskaa rinnassa: "Lähteeni on kaikki Sinussa"

Oi, mun jalo varma rauhani, Jeesus olet luja linnani!

Autuas oon nyt ja taivaassa: "Lähteeni on kaikki Sinussa."

      – Onko usko ollut koetuksella?

Koen, että uskoontulon jälkeen en ole päivääkään tai hetkeäkään miettinyt, että jättäisin uskoni. Nuorempana ehkä se koetus oli enemmänkin sitä, että miksi minä en voisi nyt jo kääntyä Jumalan puoleen. Tuntui vaan, että on vielä niin paljon asioita, jotka ensin täytyy järjestellä kuntoon ennen kuin voin alkaa seurata Jeesusta. Voi siis sanoa, että minun uskoni oli silloin näin päin koetuksella.

Elämä ei pääty kuolemaan. Oma suhde Jumalaan on ratkaistava tämän elämän aikana. Jumala vetää meitä jokaista puoleensa omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Myös Sinua.

Oletko kokenut jotakin samaa?

Haluaisitko ehkä, että rukoilen puolestasi?

Ota rohkeasti minuun yhteyttä alla olevan linkin kautta.

Taivaan Isän siunausta elämääsi!

– Jorma