Olen elänyt lapsuuteni 90-luvulla. Sain käydä pyhäkoulua ja muistan, että pienestä pitäen äiti opetti iltarukouksen. Koulussa oli siihen aikaan vielä kristilliset asiat osana arkea – ruokarukoukset luettiin, virsikirja kaivettiin säännöllisesti pulpetista ja joulujuhlassa oli tilaa jouluevankeliumille.

Nuoruusvuosien myötä maailma vei ja Jumala jäi pitkäksi aikaa, kunnes 2010-luvun alkupuolella Jumala alkoi kutsua ja johdatti minut Raamatun äärelle. Koen, että Jumala toimi aktiivisesti myös serkkuni Timon kautta, jonka kanssa kävimme paljon Raamatun asioita läpi. Lopulta minulle tuli vahva synnintunto ja ymmärsin, mihin olen matkalla ilman Jeesusta. Silti väänsin aikani vastaan, kunnes vuonna 2013 tulin uskoon. Kiitos siitä kuuluu täysin Jumalalle;

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Ef. 2:8-10

Elän nykyisin rauhallista perhe-elämää vaimoni Marin, kahden lapsen ja Karpo-koiran kanssa. Uskoontulon myötä suurin muutos on tapahtunut sisällä. Usko Jeesukseen on kaiken perusta ja vaikeuksien keskelläkin saan luottaa siihen, että kaikki on lopulta Jumalan käsissä. Se antaa syvää rauhaa ja iloa elämään.

No mikä pitää miehen uskon tiellä? Olen huomannut, että kun pysyttelee lähellä Jumalaa, ei ole hätää. Käytännössä Jumalan sanan kuuleminen Raamatun kautta, rukous ja seurakuntayhteys toimivat. Sen sijaan synti vie poispäin Jumalasta ja on aina vakava asia.

Mikään täydellinen ihminen en missään nimessä ole ja kompastelen jollain tapaa päivittäin. Saan kuitenkin nöyränä katuen tunnustaa syntini ja turvata siihen, että Jeesus on ne sovittanut minun puolestani.

Minun kohdallani uskon siemen kylvettiin jo lapsena ja rukoilemme vaimoni kanssa, että myös omat lapsemme saisivat tuntea Jeesuksen jo pienestä pitäen. Haluan kannustaa myös kaikkia isovanhempia rukoilemaan lastenlastenne puolesta. Oman edesmenneen isoäitini rukouksetkin Jumala varmasti kuuli ja ne kantavat.

Lopuksi vielä yksi Raamatun kohta, joka on jäänyt mieleen reilun 10 vuoden takaa siltä ajalta, kun Jumala alkoi vetämään puoleensa.

”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Joh. 6:37